Olen kärsinyt unettomuudesta pitkään. Unirytmini on muutoinkin ollut vaihtelevainen. Lasten saannin jälkeen unet ovat jääneet vähemmälle ja olen tietoisestikin ottanut sen oman aikani yön tunneista ja se on ollut ihan OK. Koska opin nukkumaan vähemmällä tuntimäärällä, oli ihan luonnollista napata pari tuntia nukkumisesta omiin puuhasteluihin. Yöllä on mukavan rauhallista, ja saa tehdä häiriöttä omia, itselle tärkeitä juttuja.
Asiat kuitenkin muuttuivat vuosi sitten kun äitini yllättäen menehtyi. Pari viikkoa sen jälkeen menetin myös isäni. Kaikki meni kuin sumussa, tähän päivään asti ja varmasti vielä pitkään tämän hetken jälkeenkin. Shokkitila tuntuu jääneen päälle. Elämä tuntuu aika toivottomalta toisinaan, ja voimat ovat vähissä. Aluksi pystyin nukkumaan ihan hyvin, vaikka monet varoittelivatkin, että unen laatu saattaa kärsiä.
Alkuviikkojen jälkeen aloin kuitenkin kärsiä uniongelmista. En saanutkaan enää unta. Valvoin sängyssä pyörien koko yön ja aamulla tuntui, etten ollut nukkunut koko yönä yhtään vaikka todellisuudessa olin kai torkahdellut satunnaisesti. Aloin pelätä nukkumaan menemistä koska pelkäsin etten saa kuitenkaan unen päästä kiinni. Ja sängyssä unta odotellessani pääni täyttyi isään ja äitiin liittyvistä asioista. Olin muutenkin, ja olen edelleenkin, tunnelukossa ja se osaltaan myös pahensi asiaa. Päivät kuluivat arkiaskareissa ja asioitten hoitamisissa eikä silloin suru päässyt nousemaan niin vahvana pintaan. Mutta kun yö koitti ja makasin sängyssä niin silmissä alkoi vilahdella kuolemaan ja hautajaisiin liittyviä mielikuvia. Yleensä juuri sillä hetkellä kun olin saamassa unen päästä kiinni. Ja tietäähän sen, siinä samalla uni livahtaa otteestani.
Koska nukahtaminen oli vaikeaa ja koko yö käsitteenä alkoi pelottaa, niin päädyin valvomaan öisin niin pitkään kunnes väsymys alkaisi painaa silmäluomia. Ensin valvoin kahteen, sitten kolmeen ja lopulta aamuneljään. Olin silloin vielä kotiäitinä ja se mahdollisti sen, että saatoin nukkua yhdeksään tai kymmeneen aamulla. Onneksi. Olen muutenkin enemmän yöihminen kuin aamuvirkku, mutta se ettei uni tule on kamalaa. Tykkään nukkumisesta. Tai tykkäsin.
Sittemmin löysin Somessa.comista yhteistyömahdollisuuden jossa etsittiin uniongelmista kärsiviä ihmisiä. Laitoin sinne heti viestin, että tahdon päästä testaamaan, ihan mitä tahansa, joka auttaisi tähän kamalaan tilanteeseeni. Sain vastauksen heti ja ohjeet miten päästä uniohjelmaan mukaan. Olin silti samalla hieman skeptinen, että tuskin tästäkään on minulle mitään apua. Klikkasin silti itseni sisään ohjelman verkkosivuille ja tutustuin uniohjelman “tehtäviin”. Tämä superhelpoksi kutsuttu unikoulu on jaksotettu kuuteen viikkoon, joina jokaisena opetellaan tietty harjoitus nukahtamiseen. Harjoitukset ovat todella lyhyitä, muutaman minuutin pituisia, hengitysharjoituksia. Harjoitukset ovat peräisin Medijoogasta ja ne ovat rentouttavia ja rauhoittavia.
Oikeasti, usko tai älä, mutta tämä todellakin auttoi! Jo ensimmäisen viikon harjoitus auttoi minua nukahtamaan niin hyvin, etten oikeastaan unikoulun muita harjoituksia ole edes tarvinnut. Ja se on ihan OK. Ei ole pakko tehdä jokaista harjoitusta, varsinkaan jos jostakusta löytyy heti apu. On ihan mahtavaa kun voi jälleen nukkua! Tätä mielessä tehtävää harjoitusta, jossa lasketaan tietyllä tavalla numeroita sisään- ja uloshengityksen tahdissa, apuna käyttäen nukahdan nykyään jo alle vartissa. Ihan huippua! En tarvitse enää edes unilääkkeitä. Enää en pelkää mennä nukkumaan ja oikeasti jopa innolla toisinaan odotan nukkumaanmenoa koska tiedän, ettei nukahtamista tarvi enää stressata. Nyt jälkeenpäin tuntuu jopa huvittavalta miten pienestä jutusta apu löytyikään. En olisi ikinä uskonut, että tällaisella pienellä muutoksella voi olla näin valtava apu ja merkitys elämälleni. Olen vastaavia mielenharjoituksia kokeillut ennenkin mutta en ole saanut niistä vastaavaa hyötyä. Todellakin, koko sydämestäni ja lämmöllä voin suositella kaikille, jotka kärsivät uniongelmista, tätä älyttömän helppoa tapaa saada jälleen unen päästä kiinni.
Olen erittäin kiitollinen unikoulun Johnnylle tästä yhteistyömahdollisuudesta. Uni on parasta lääkettä. Nukkuessa saa kelattua päivän asioita syvällisemmin ja nukkuminen antaa voimaa ja auttaa jaksamaan arjessa.
Kauniita unia!
Suvin blogi
Uniohjelmaan
